torstai 15. syyskuuta 2016

Valtion sota yksityistä kansalaista vastaan

Kuva: Anneli Auer - Valtion sota yksityistä kansalaista vastaan

Sodassa yleensä kaksi tai useampi valtio taistelee keskenään. Suomessa käynnistyi kuitenkin maanantaina 26.01.2009 erikoinen sota: Suomen valtio käynnisti sodan yksityistä kansalaista vastaan. Päivämäärä löytyy KRP:n peitetoimintaraportista, joka on nimetty sotapäiväkirjaksi.

Asiaa oli pohjustettu syksyllä erinäisillä rekonstruktioilla. Oikeus ei myöhemmin antanut näille rekonstruktioille mitään arvoa. Vetoamalla niihin sekä "yleiseen elämänkokemukseen" Porin poliisi sai kuitenkin käyttöönsä peitepoliisi Sepon, joka lähetettiin tutkimaan minua, Jukka S. Lahden leskeä Anneli Aueria.

Taivas yksin tietää, mitä peitepoliisin oli tarkoitus selvittää. Sepon tai hänen tukimiehensä sotapäiväkirjoista se ei selviä. Yleensä peitetoimintaa käytetään järjestäytyneen rikollisuuden tutkimiseen.

Poliisit itse kutsuvat tätä vaihetta kauniisti tutkinnaksi eivätkä sodaksi. Tutkinta kuitenkin eroaa Porin poliisin toimista siinä, että tutkinnan tarkoitus on löytää totuus. Tässä tapauksessa pyrittiin kieltämään totuus - se, etten olisi ehtinyt hävittää todisteita - ja pyrittiin sen sijaan rakentamaan näyttö, joka ei perustunut tosiasioille.

Toinen puoli "tutkintaa" oli selitysten keksiminen olemassa olevalle varsin laajalle vastanäytölle, kuten sille, että tyttäreni oli havainnut ulkopuolisen tekijän poistumisen tai että paitani rintamuksessa ei ollut ainoatakaan pisaraa Jukan verta. Loppuhuipentumana minulta yritettiin vielä saada tunnustus syöttämällä minulle totuuden vastaista tietoa. Sellainen menettely on Suomessa laitonta.

Uskon, että osa poliiseista oli liikkeellä vilpittömällä mielellä ja koki tekevänsä oikeaa tutkintaa. On kuitenkin todennettavissa oleva asia, että poliisi  rikkoi esitutkintalakia monessa kohdassa ja pyrki salaamaan tiettyjä seikkoja sekä epäillyltä että tuomioistuimelta. Sodassa kaikki keinot ovat sallittuja. Tutkinnassa kuitenkin pitäisi noudattaa lakia.

Erikoista tässä sodassa oli myös se, että sen annettiin jatkua ja jatkua vaikka poliisin epärehellisyys paljastui jo keväällä 2010.

Kun traumatisoituneet lapseni alkoivat syksyllä 2011 kertoa sijaisvanhempien kannustamana outoja kertomuksiaan, Porin poliisi olisi ollut jäävi tutkimaan asiaa asenteellisuutensa vuoksi. Lisäksi juttu olisi kuulunut maantieteellisen sijaintinsa puolesta Turun eikä Porin poliisille. Myös murhajuttu olisi luonnollisesti pitänyt siirtää pois Porista. Kuitenkin Porin poliisi sai käsiinsä molemmat tutkinnat, ja vaikutti omalta osaltaan myöhempien väärien tuomioiden syntyyn. Toki soppaa oli keittämässä muitakin tahoja, mutta poliisin asenteellisuudella näyttäisi olevan yllättävänkin suuri vaikutus lopputulokseen.

Nyt on sota murhajutun osalta ohi. On tullut aika maksaa sotakorvaukset. Joku totesi jossain, että Valtionkonttorin maksamat "ennätyskorvaukset" ovat merkki siitä, että oikeusvaltio toimii. En nyt sanoisi ihan niinkään.

Kenenkään ei pitäisi koskaan missään joutua kokemaan sitä, mitä minä olen kokenut. Tällaista ei pitäisi tapahtua oikeusvaltiossa.

Mitä tulee korvauksiin, ei ole totta, että Valtionkonttorin tarjoama summa olisi kaikkien aikojen ennätys. Kai Tannerille maksettiin viikon putkareissusta 11 000 euroa vuonna 2007 eli tuplasti enemmän päivää kohti kuin minulle.

Jos tämän muuntaa nykyrahaksi ja laskee niille päiville, jotka olin vapauteni menettäneenä - ja se aika oli tosiasiallisesti pidempi kuin Valtionkonttorin laskema - pyytämäni kolmen miljoonan korvaus on varsin maltillinen. Olen menettänyt loppuelämäni tulot hyvässä nousussa olleesta yrityksestäni. Tarjottu summa ei riitä verojen ja muiden velvoitteiden maksamisen jälkeen kattamaan edes taloudellista tappiotani muusta kärsimyksestä puhumattakaan. En halua vähätellä Tannerin kärsimystä, mutta viikon vankeuden jälkeen hänellä oli elämä, johon palata takaisin. Minä olen menettänyt käytännössä kaiken.

Taistelu jatkuu korvauksista. Taistelu jatkuu myös toisen väärän tuomion purkamiseksi. Minun sotani ei ole vieläkään ohi.

Olen odotellut myös sotasyyllisten kiinni saamista. Tämä katastrofi ei ole syntynyt pelkästään sattumalta vaan se on seurausta siitä, että tietyt viranomaiset ovat tehneet virheitä. Se ei auta, että minä itse pöyhin näitä virheitä, vaan valtion pitäisi suojellakseen kansalaisiaan tarttua asiaan ja tehdä selvitys. Virkavastuulla ei ole mitään merkitystä, jos viranomaiset aina pääsevät kuin koira veräjästä.

Kirja

Kirjani Murhalesken muistelmat ilmestyy perjantaina 16.09.2016. Sen voi ostaa kirjakaupoista tai tilata suoraan kotiin kustantajalta tästä linkistä: Into-kustannus, Murhalesken muistelmat / Anneli Auer.

32 kommenttia:

  1. Sota on hyvä vertauskuva. Tällaista ei tosiaankaan pitäisi tapahtua kenellekään. Jos virheitä tehneet viranomaiset eivät ota vastuuta itse, heidät pitäisi laittaa vastuuseen.

    VastaaPoista
  2. En ole helposti itkevää tyyppiä, mutta esiintymisesi 'Perjantaissa' herkisti. Ihmettelen, miten kykenet kaiken tämän järjettömyyden keskellä toimimaan niin rauhallisesti. Minulta palaisi käämit alta aikayksikön.

    Mutta juuri tuo ominaisuutesi on säilyttänyt mielenterveytesi tilaneessa, jossa kuka tahansa 'tavallinen ihminen' oli seonnut.

    Ylen 'Perjantai' -haastattelussa 16.9. ihailin käyttäytymistäsi. Et itkeä tirskuttanut, vaan vastasit rauhallisesti kysymyksiin. Olit minun näkökulmastani katsellen ihminen, joka on joutunut tuomituksi teoista, joihin ei ole syyllinen. Ja juuri siksi voi vastata kysymyksiin sen enempää tunteilematta. Olet kauan sitten ylittänyt rajan, jossa mikään syytteisiin liittyvä itkettää.

    Anu Suomela

    VastaaPoista
  3. Huvittavaa ja samalla kammottavaa nähdä miten vihamielisesti ja henkilökohtaisella tasolla katkerana osa toimittajista kommentoi uutta kirjaa, kuten esimerkiksi Satakunnan Kansan Harri Aalto. Aallolle näyttää olevan erityisen tärkeää ylläpitää rehtiä ja reilua mielikuvaa niistä porilaisista poliiseista, joiden kädestä hän syö. Murhan ja oikeusmurhan kokenutta leskeä kohtaan ei löydy mitään myötätuntoa.

    VastaaPoista
  4. Hei! Sain kirjasi luettua ja jäi epäselvää. Oliko surmayönä fileerausveitsen kanssa kotinne läheltä kiinniotettu verinen tyyppi sama mies, jota kutsuit kirjassa Arto Viljakaiseksi? Jäi myös mietityttämään, että jos murhaaja loukkasi itsensä lasiin niin eikö verta jäänyt rikospaikalle? Terv. Susanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Manner oli kuullut, että kotimme läheltä oli otettu kiinni surmayönä verinen tyyppi ja pyysi siksi jutun kuulustelut. Myöhemmin täsmentyi, että henkilö olikin otettu kiinni vasta 2.12.2006 toisaalla Ulvilassa ja hänellä oli ollut mukanaan fileerauveitsi, jolla hän väitti viillellensä itseään kotonaan aikaisemmin samana iltana. Kyseessä on kirjan "Arto" ja tätä kautta sain tietää hänestä ensimmäistä kertaa.

      Sain nähdä vammakuvat vasta paljon myöhemmin, kuten olen kirjassa kertonut. Ranne oli siteessä, joten vamman laadusta ei ole tarkempaa tietoa mutta toisaalla kehossa oli hieman rosoisen näköinen isohko, punottava naarmu ja ikään kuin kaksihaaraiselta näyttävä pienempi naarmu jatkeena. Etenkin isoin naarmu oli sen näköinen, että olisi voinut tulla vaatteen läpi terävästä lasinkulmasta - veitsenjäljeltä se ei mielestäni näyttänyt. Molemmat vammakohdat olivat sellaisissa paikoissa, että ne olisivat olleet vaatteen alla suojassa, joten veri olisi jäänyt kankaan sisälle, jos naarmuista olisi tullut verta. Naarmut eivät näyttäneet syviltä.

      Poista
  5. Kun on syytön, voi katsoa toista ihmistä suoraan silmiin. Annelille tuo on ollut helppoa alusta saakka, eikä hänen ole tarvinnut hupulla peittää kasvojaan missään vaiheessa. Kirjan lukeminen oli "valaiseva" kokemus. t. Satu

    VastaaPoista
  6. Iso halaus ja hatunnosto Anneli! Silmiä pyöritellen olen alusta asti kahtellut poliisityön jälkeä, median, kansan ja etenkin käräjäoikeuden mielivaltaista tuomitsemisintoa. Kun todisteita ei löydy, istutetaan poliisien hallussa olevaan aineistoon "todisteita" lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kun ei se toinen kansan oikeuslaitoksen puolelle saava kestosuosikki eläinrääkkäyssyyte saanut tuulta alleen... 500 000e on liian pieni summa perheesi kokemasta kamaluudesta, ei siihen itseasiassa riitä mikään summa rahaa, kun äidiltä ja lapsilta perhe riistetään. Olet äärimmäisen vahvasieluinen nainen, surullista että jouduit varottavaksi esimerkiksi siitä, mihin rikoksiin oikeuslaitoksemme halutessaan pystyy! Sitkeästi olen asian keskusteluissa ilmitullen sanonut kantani todeten todisteiden puoltavan syyttömyyttäsi, jos se edes jotkut saisi kyseenalaistamaan median luomaa kuvaa. Onneksi en ole ajatuksieni kanssa yksin, ja onneksi sie et ole kansan keskuudessa yksin:)

    VastaaPoista
  7. Hei. Olen nyt kirjan sivulla 144 ja ahdistukseni on niin suuri, että itken. Ihan hirveitä olet joutunut kokemaan. Ja "kaikki" ovat varmoja syyllisyydestäsi vain näiden huuhaa lehtijuttujen takia. En voi kuin nostaa hattua, että olet vielä elossa ja järjissäsi!
    Koitan ahdistukseltani jatkaa lukemista ja toivon, että jokainen suomalainen lukee tämän! Ja korvaus on todellakin liian pieni menetykseesi nähden, vaikka mikään raha ei tule korvaamaan kauheuksia joita sinulle on tapahtunut:(
    Taistelusi lapsista jatkuu, toivottavasti totuus tulee ilmi myös siinä asiassa!
    Kaikkea rakkautta ja voimaa sinulle Anneli<3
    Terv. Melina/äiti

    VastaaPoista
  8. Luin juuri kirjasi. Todella hienosti kirjoitettu, mielenkiintoinen. Ja järkyttävä. Kuinka toimii oikeuslaitoksemme? Onko meillä oikeusvaltiota? Voimia ja jaksamista sinulle! Ehkä kijoitat joskus vielä lisää..? Marja

    VastaaPoista
  9. Eikös poliisien ja rikollisten psyykessä jo tutkitustikin ole yhtäläisyyksiä? Olin kerran kurssilla, jonne eräs yrittäjä toi laatikon, jossa oli esillä välipaloja ja karkkeja. Ostaminen toimi itsepalveluperiaatteella ja perustui siihen, että suomalaiset ovat rehellisiä ja maksavat ostoksensa, vaikka sitä ei kukaan valvoisi. Yrittäjä kertoi, että yleensä tämä toimi Suomessa hyvin. Ainoat paikat, joissa näpistely teki laatikoiden pidon mahdottomaksi olivat eduskunta ja oikeusministeriö. Että se meidän päättäjien rehellisyydestä.

    VastaaPoista
  10. Ihmettelen kovasti, kun Helsingin Sanomat on sivuuttanut kirjasi täydellä hiljaisuudella. En ainakaan ole löytänyt ainoatakaan mainintaa kirjastasi, tosin selaan uutisaiheet vain netin kautta.

    Siis Suomessa on tapahtunut järkyttävä oikeusmurha, kaksikin, ja koko uskomaton tapahtumien kulku kerrotaan kirjassa, mutta Hesari ei katso olevan aihetta edes kirja-arvosteluun! Se kertoo paljon toimittajien asenteesta.

    VastaaPoista
  11. Silloin kun tässä jutussa tuli esille näitä saatananpalvonta- ja pedofiilisyytöksiä, aloin vahvasti epäillä poliisien ja syyttäjien pätevyyttä sekä motiiveja. Pimeetä touhua. Ilmassa oli aikamoinen ajojahdin tuntu. Valtaosa ystävistäni oli samaa mieltä.

    Pekka Lehdon dokumentti oli hyvä, ja kirja valaisi asiaa lisää. Naisena vaikea uskoa, että kukaan äiti voisi tehdä lapsilleen moisia juttuja.

    Toivottavasti Anneli Auer jaksaa taistella edelleen tämän hyväksikäyttötuomion purkamiseksi. Bonne Chance!

    VastaaPoista
  12. Anneli, luin kirjasi tällä viikolla, ja mielessäni pyysin sinulta anteeksi ja nyt kun löysin blogisi pyydän uudelleen anteeksi! Media teki sinusta syyllisen ja syyllistyin siihen itsekin.

    VastaaPoista
  13. Lopetin Hesarin tilauksen asenteellisuuden vuoksi tässä tapauksessa. Kerroin puhelinmyyjälle. Naureskeli. Olen kielitieteilijä ja osaan analysoida tekstejä. Kerroin sen puhelinmyyjälle. Naureskelin puolestani. Boikotti jatkuu.

    VastaaPoista
  14. Hyvä Anneli! Jatka vaan taistelua sekä korvausten,-että sen toisen jutun osalta!

    VastaaPoista
  15. Kiitos Anneli kirjasta! Minulle siinä ei ollut hirveästi mitään uutta, olen seurannut tapaustasi pitkään. Ja olen pahoillani kaikesta Paskasta. Mutta kirjoita lisää, olet hyvä kirjoittaja. Olet mielessäni päivittäin. Koeta jaksaa.

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen lopettanut Hesarin tilaamisen, ja tärkein syy oli juuri tämän tapauksen puolueellinen, kritiikittömän viranomaisuskoinen uutisointi. Ovatko toimittajat naiiveja vai onko kyse kaveriverkostoista, jossa tuttujen tekemisiä ei arvostella, ei ole minulle selvinnyt. Joka tapauksessa kyse on niin kauheasta viranomaisten aiheuttamasta kärsimyksestä perheellesi, että pahaa tekee.

    VastaaPoista
  17. http://blogit.kansanuutiset.fi/kirjavia-ajatuksia/korkeimman-oikeuden-dilemma

    Hei lukijat, tässä on yksi aihetta käsittelevä blogi, jota on kehuttu.

    VastaaPoista
  18. Onko mitään muuta, isompaa, vaikuttavampaa, mitä voisi tehdä asioiden hyväksi - kuin jakaa Kalevi Suomelan artikkeli Facebookissa tai sanoa sinulle Anneli että olen 100% puolellasi ja kuinka haluan sydämeni pohjasta että kaikki oikaistaan - ja ne todelliset vääryydet ja jopa rikokset, mm. poliisin tekemät, tulevat muutakin kuin kirjasi kautta julkisuuteen ja saavat virallisen tuomion. Lämmöllä Kirsi-Marja

    VastaaPoista
  19. Hei Anneli!
    Voisitko päivittää blogiasi useammin?
    Olet ajatuksissani päivittäin. Kukaan ei voi käsittää, mitä kaikkea olet joutunut kestämään, eikä mikään rahasumma voi korvata menetettyä elämää.Miten jaksat tämän kaiken?

    VastaaPoista
  20. Kirsi-Marja kiteytti propleeman hyvin! Ongelma on siinä, et kun vain tuijotetaan "omaan napaan ja omaan asiaan", eikä huomata, et hei meitä onkin monta? Sit on tämä media joka juoksee vain "yhden asian peräs"..

    VastaaPoista
  21. Tiedon jakaminen omassa tuttavapiirissä on jo iso apu, tapahtuu se sitten somessa, tai vaikkapa naapurin kanssa jutellessa. Aina voi suositella ihmisiä lukemaan Annelin kirjan ja blogeja, sekä kehottaa katsomaan netistä Ulvilan murhamysteeri elokuvan.

    Jos tuntee olevansa hyvä kirjoittamaan asiallista tekstiä, niin aina voi lähettää postia päättäjille; poliisiylijohtaja Kolehmaiselle, oikeus- ja sisäministereille, oikeuskanslerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle jne. Kirjoittaa voi myös esim. sanomalehtien yleisönosastolle.

    Me kansalaiset emme oikein muuta voi, kuin kovaäänisesti vaatia, että päättäjät selvittäisivät eri viranomaisten kanssa Anneli Auerin tapauksen juurta jaksaen. Erityisesti kaikki tehdyt virheet ja virkarikokset. Murhatutkinta pitäisi myös avata uudestaan asenteettomalla poliisin huippututkijoiden joukolla, ja tekijä saada vastuuseen teostaan. Henkilökohtaisesti uskon, että tämä on täysin mahdollista.

    Jos tuntee tietävänsä jotain tapaukseen liittyvää, niin kannattaa ottaa yhteys netin kautta blogisteihin. Se käy helposti kommenttiosioiden kautta. Nimettömät vinkit on tosin vaikea tarkistaa, joten olisi suotavaa, että vinkkaaja olisi valmis keskustelemaan tiedoistaan.

    Suuri apu on myös kannustavat viestit Anneli Auerille. Niitä on kiva lukea ja ne antavat voimia jaksaa taistella oikeuden toteutumiseksi, joten suurkiitos kaikille totuuden puolella seisoville!

    VastaaPoista
  22. Omalta pieneltä osaltani yritän myös levittää oikeaa tietoa. Pidän suorastaan palopuheita joskus kun ajaudun väittelyyn toisinajattelevan kanssa. Kun ei voi käsittää ihmisten asenteita, ollaan tietävinään totuus, vaikka ei ole välitetty lukea mitään muuta kuin iltalehtiä tms. Minua myös ärsyttää se joidenkin asenne, ettei muka voi tietää varmasti, eikä sen takia haluta ottaa kantaa. Mielestäni on asioita, jotka voi tietää ihan varmasti, ja tämä on sellainen.

    Sitten taas samoin ajattelevien kanssa "paasataan" oikein täysillä tästä hulluudesta.

    Pari kertaa olen omalla nimelläni kirjoittanut erään lehden yleisönosastoon. Ei ole ilmaantunut muita puolustajia viime aikoina samassa lehdessä, eikä juuri koskaan aiemminkaan. Toivon kyllä, että useampikin ihminen sen tekisi, ja tulisi oikein kunnon vyöry mielipidetoimituksille. Jotenkin tämä pitää saada nyt leviämään kunnolla, ja ehkä niin tapahtuu, kun tämänkin blogin kävijämäärä on hyvässä nousussa.

    VastaaPoista
  23. Hei Kirjatilaisuudessa Turussa lahjoittamaani kirjaan ei liittynyt muita tahoja, jos annoin sellaisen vaikutelman, se oli minun puoleltani harhaanjohtavaa
    Toivon että saat kirjan luettua. Terv. T.V

    VastaaPoista
  24. Sain luettua kirjasi loppuun tänään. Olen järkyttynyt siitä, millaisella "näytöllä" sinut tuomittiin seksuaalirikoksista. Ei anna mairittelevaa kuvaa tuomareiden todellisuudentajusta ja asioiden käsityskyvystä.

    Mielestäni ainakin Turun hovioikeuden tuomiossa on vahvat viitteet harkitusta oikeusmurhasta, käräjäoikeudesta löytyi sentään yksi tuomari, joka olisi päästänyt teidät vapaiksi.

    Olen todella pahoillani, jos käy niin, että KKO hylkää purkuhakemuksesi. Ymmärrän myös hyvin, miksi haluat lasten tarinat julkisiksi. Nyt tuomarit voivat vain piiloutua salassapidon taakse ja sanoa, ettei meidän mitään tarvitse perustella, kun tuomio on salainen.

    VastaaPoista
  25. Sain kirjasi eilen lahjaksi ja aloin lukea samantien, pian jo lopussa. Olen vuosien saatossa seurannut välillä enemmän ja välillä vähemmän uutisointia. Olen ajatellut että en pysty uskomaan sinun olevan syyllinen tälläiseen tekoon. Kun luin kirjasi ja blogiasi tämä ajatus vain vahvistui. Olen aina tiennyt, että Suomen poliisissa olen todellisia tunareita töissä tai ainakin usein on niin juuri sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka asioihin oikeasti voivat vaikuttaa. Se on hyvin surullista ja pelottavaa. Kun noihin rattaisiin kerran joutuu, ei sieltä pois enää ehjänä pääse. Toivon, että tämä asia toimisi esimerkkinä ja jatkossa samanlaista ei enään voisi tapahtua. Ja kun kyse olisikin vain yhdestä elämästä, mutta ei, tälläisestä tapahtumaketjusta kärsii aina myös monta henkilöä, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko asiaan, kuten lapset. Voimia sinulle ja perheellesi! Terveisin SMB

    VastaaPoista
  26. Sain juuri kirjasi luettua. Viimeisimpänä tunteena itselleni siitä jäi järkytys ja ahdistuneisuus. Olen aina pitänyt sinua syyttömänä tekoihin ja siksi vuosien varrella jokaisella kerralla uskonut sinun vapautuvan. Julkisuudessa olleet lehtijutut eivät ole antaneet todellista kuvaa ja mielenkiinnosta halusin lukea tapahtumista niinkuin ne oikeasti ovat menneet. Uskomatonta että kukaan edes uskoi tarinoita lasten hyväksikäytöstä, sellaiset tuomiot olivat vääriä ja veivät varmasti lopunkin uskon inhimillisyyteen. Kuinka enää maineensa voi pelastaa.. Olen surullinen puolestasi. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja valoisampaa tulevaisuutta! Tv. Anni

    VastaaPoista
  27. Olisi kiva jos päivittäisit blogiasi useammin! Nyt jokaista tekstiä joutuu odottamaan vähän liian kauan. Eikä kaiken jutun tarvitse olla mitään painavaa faktaa vaan myös Sinun henkilökohtaiset tunteesi ja tunnelmasi tämän kaiken keskellä kiinnostaisivat. Olisiko mielestäsi huono ajatus, että kirjoittaisit aina silloin tällöin päiväkirjatyyppisen postauksen siitä, mitä tunnet ja ajattelet?

    Olen seurannut Ulvilan tapausta heti ensimmäisestä aamusta ja rikosuutisesta lähtien. Lähelle asian toi se, että myös meillä on neljä lasta, jotka ovat lähes täsmälleen saman ikäisiä kuin Sinun lapsesi. Vain yhden sukupuoli on eri.

    Tuntui aikoinaan kaamealta lukea aamukahvipöydässä Ulvilan edellisyön tapahtumia koskeva uutinen, kun ne omat samanikäiset neljä lasta nukkuivat samaan aikaan sängyissään. Se oli niin voimakas kokemus minulle, että olen kaikki nämä vuodet miettinyt varmaan eniten, miltä Sinusta tuntuu tämän kaiken keskellä.

    VastaaPoista
  28. Anneli! Nyt kun olen lukenut kirjasi loppuun, olen vielä entistäkin tyrmistyneempi ja vihaisempi. Vaikka minulla oli jo ennestään tiedossa lähes kaikki kirjassa kerrotut asiat, niin kuitenkin kun kaiken voi lukea yhteen menoon ja tapahtumien aikajärjestyksessä, niin saa vielä selvemmän kuvan asioista. Ja kyllä kirjan lopussa tuli jotain uuttakin esille. Miten ihmeessä tuo kaikki on voinut mennä läpi niinkin monessa oikeuskäsittelyssä? Ikään kuin järki olisi kokonaan kadonnut syyttävällä puolella olleiden päästä. Nuo tyhmät - vaiko vain pahansuovat - syyttäjät, muutamat pahat poliisit, jotka ovat pimittäneet ja väärentäneetkin todisteita, valehtelevat todistajat jne.. Tuo kaikki on kuin suunnaton pahuuden kasautuma. Ja kaiken huippuna veli ja vaimonsa, ei voi käsittää heidän tekojaan. Eikö omatunto soimaa yhtään? Jos ei niin olette kivikovia ihmisiä. Olitte edesauttamassa perheen hajoamista, ja sitä että äiti menetti nuorimmat lapsensa. Olitte oikeastaan siinä ihan avainasemassa.

    On sellainen tunne, etten haluaisi elää tällaisessa yhteiskunnassa. En voi arvostaa enkä kunnioittaa viranomaisia enkä varsinkaan luottaa heihin, kun kerran tällaista voi ja annetaan tapahtua. Ja sitten vielä yritetään hyssytellä koko asia unohduksiin, nuo edellä mainitut henkilöt varmaan pelkäävät, että joutuvat vielä vastuuseen. Ja on tämä surkea yhteiskunta, jos ei heitä lopultakaan saada vastuuseen. Mutta tiedämmehän, että (Suomen) virkamies on maailman suojelluin elollinen olento. Toivon onnea elämääsi tästä lähtien! T. A.

    VastaaPoista
  29. Kirja oli hyvä ja mukaansatempaava.Välillä ahdisti kaikki kokemasi että oli pakko pitää pieni tauko.Miten olet kestänyt tuon kaiken?
    Miksi et saa tavata nuorimpia lapsiasi?
    Tovion että seuraava kirjasi elämästäsi on huomattavasti valoisampi.
    Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
  30. Voisitko Anneli haastaa täysi-ikäisen poikasi käräjille vastaamaan puheistaan. Hän kyllä itse tietää, ettei hän ole puhunut totta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos juttu etenee käräjille tai hovioikeuteen, voidaan haastaa todistajaksi, mutta koska hän on sukulainen, hän voi kieltäytyä. Niin kauan kuin KKO ei puutu väärään tuomioon eikä pura sitä tai palauta alempiin oikeusasteisiin, ei voi haastaa.

      Poista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.